• Elli

Vieraskynä: kaaso

''Häät, mitä minä niistä tiesin?'' oli ensimmäinen ajatus joka minulle tuli mieleen, kun Elli pyysi kirjoittamaan postauksen. Sain kuitenkin vapaat kädet tekstin kirjoittamiseen, mikä sai minut innostumaan ajatuksesta. Aikuisiällä (Elli heittäisi tähän kohtaan jonkun nasevan vitsin lähestyvästä 30 vuoden iästä) olen nimittäin ollut vieraana vain yhden parin häissä. Tämän vuoksi koin pientä hermostusta siitä, osaisinko auttaa häiden valmisteluissa, sekä siitä, mitä kaason tehtäviin oikeastaan kuului. Tietoni koostuivat lähinnä siitä, mitä olin TV-sarjoissa nähnyt. Alun jälkeen kuitenkin tajusin tärkeimmäksi sen, että nämä tyypit ovat minulle älyttömän tärkeitä ja tunnen heidät todella hyvin.



Me Ellin kanssa rakastamme kertoa sitä tarinaa miten me tutustuimme toisiimme. Ainakin ystävät ja vähän kaukaisemmatkin tutut ovat varmasti kuulleet siitä jo kyllästymiseen saakka. Kerronpa kuitenkin, eli te tutut voitte hypätä seuraavaan kappaleeseen. Tarina alkaa aina samalla repliikillä "Mehän siis vihattiin toisiamme". Olimme Ellin kanssa yläasteikäisiä ja ensimmäisen kerran huomasin Ellin olemassaolon IRC-galleriassa minun silloisen ihastukseni kommenttipalstalla. Elli taasen muodosti minusta omat mielipiteensä sen perusteella, kenen kanssa seurustelin ylästeella muutaman viikon ajan. Kuullessamme tahoillamme joutuvamme samalle rippileirille isosiksi, halusimme molemmat vaihtaa leiriä. Tämä ei kuitenkaan onnistunut. Päädyimme samalle leirille ja heti ensikohtaaminen romutti molempien ennakkoluulot toisistamme. Vaihdettuamme muutaman lauseen, nauroimme jo kippurassa. Kuulostaa hassulta sanoa näin ystävästä, mutta meillä oli siitä hetkestä lähtien jokin sanoin kuvaamaton yhteys. Olemme nyt tunteneet Ellin kanssa toisemme 12 vuotta. 



Mikon olen tuntenut yhtä kauan kuin Ellin. Muistan kun aikaisemmin mainitsemallani leirillä Elli kertoi tavanneensa Mikon ja mietti millaisen hymiön laittaisi tälle lähetettävän tekstiviestin perään. Tämä oli silloin 15-vuotiaiden mielestä erittäin tärkeä kysymys. Mikko kurvasikin tämän leiriviikon aikana pihaan sinisellä virtaviivaisella skootterillaan Elliä katsomaan.




Vuosien aikana olen päässyt seuraamaan näiden kahden matkaa, mutta ajatukseni on kliseisesti aina ollut sama ''Noi on niin luodut toisilleen''.  Elli ja Mikko ovat aina olleet rehellisiä ja kertoneet asioista suoraan toisilleen, minkä uskon kantaneen suhdetta tähän päivään saakka. Lisäksi heidän huumorinsa kohtaa, ja tätä on hauska seurata. Kaikki palat vain loksahtavat kohdalleen. Kun olen Ellin ja Mikon kotona kylässä, tunnen oloni kotoisaksi enkä koe olevani vieras. Heidän seurassaan voin olla täysin oma itseni ja uskon heidän tuntevan samoin. Tästä olen älyttömän kiitollinen.


Saatoin vierittää muutaman kyyneleen (kuulen Ellin naurun hänen tätä lukiessa, itkinhän kuin pikkuvauva) Ellin kertoessa kihlauksesta. Miten paljon onnen tunnetta voi tuntea toisten ihmisten puolesta. En malta odottaa häitä. Häävalmisteluissa tiedän miten homma kulkee. Hääpari (eli Elli) kertoo mitä pitää hoitaa ja minä pyrin tekemään parhaani mukaan. Polttarit ovatkin sitten minun ja muiden Ellin ystävien heiniä (*lisää tähän kieroa naurua). En malta odottaa myös näiden toteuttamista.


Hääpäivästä tiedän tulevan ihanan ja se sisältää varmasti paljon naurua. Voisin kirjoittaa tähän miljoona asiaa, mutta ehkä säästän jotain kaason puheeseeni. 


Kiitos ja kumarrus. Kaikesta.

-H, Kaaso

© 2023 by Sarah Lane. Proudly created with Wix.com