• Elli

Koottuja kosintatarinoita

Hei ihan huikeeta! Ollu mahtava saada iso kasa teidän lähettämiä kosintatarinoita! Pyrin julkaisemaan kaikki, joko täällä blogissa tai sitten instassa. Nyt on vuorossa koottuja kosintatarinoita. Jokainen kosinta on ihana ja ansaitsee tulla jaetuksi!

Niina: '' Me oltiin mökillä kahdestaan ja käytiin keskustelua siitä, kuinka avioliitossa ei ole mitään järkeä. Keskustelu takan äärellä eteni näin: Mies: "mä en enää ikinä mene naimisiin!" Minä: "en minäkään!" - - - Mies: "Vilu, tuutko mun vaimoksi ensi kesänä?" Minä nauraen: "kysy aamulla uudestaan ni saatan vaikka tulla..." Aamulla, kun aurinko nousi, mies otti mut lusikkaan, kuiskasi korvaan: "Niin, miten on, tuletko mun vaimoksi?" No, mitäköhän vastasin. vuosisadan romanttisin kosinta. ''

Leena: '' Sulhaseni kosi Norfolkin rannikolla tammikuun lopulla 2016. Olin 7kk raskaana ja vanhin tyttöni 2v ojensi minulle sormuksen ja tietysti vastasin kyllä! ''

Suvi: '' Ollaan jo pitempään puhuttu että mennään naimisiin. Mies teki mulle joulukalenterin viime vuonna omin kätösin, siellä oli kaikkea pientä kivaa (herkkuja ja ässäarpa jne) ja sit isompaa (lahjakortti ravintolaan ja hotelliin), ja 16.12.2018 oli pieni rasia ja sen sisällä feikkisormus ja paperilappu jossa rakkausruno ja kysymys "Mennäänkö naimisiin?"



Kirsti: '' Mies kosi jouluaattona 2008. Mitää kiirettä naimiisii ei pidetty.. Ensimmäinen lapsi synty 2013 ja alettii puhuu naimisiin menosta mut se jäi siihen sit toinen synty 2015 ja mua alko ärsyttää ku lapsil eri nimi ku mul ja ku oltii jo puhuttu sen verta pitkää naimisiin menosta et 2017 piti mennä mut meil tuli muutto ni peruttii sit nyt tänä vuonna alkuvuodesta päätettii et nyt mennään eikä meinata. Ja meidän päivään on 5vko''

Henrietta: '' Oli mieheni synttäreiden jälkeinen aamu. Mieheni oli herännyt ennen mua. Tiputin puhelimen lattialle yöpöydältä ja mies sitten tuli katsomaan mitä mä oikein riehun. Hän tuli makaamaan sänkyyn mun viereen ja halasi tosi lujaa ja sanoi, että mulla taitaa olla sulle jotain sanottavaa. Kysyin, että no mitä? Hän sitten oli tosi vakavan ja melkein pahoinvoivan näköinen ja sanoi, että nyt ei ole oikea hetki sille, mitä mulla on sanottavaa. Mä luulin, et hän jättää mut tai jotain, on pettänyt.. kaikki tämmöset tuli mieleen joten aloin jankkaamaan, että nyt kyllä kerrot. Loppujen lopuksi mieheni sitten sanoi:" Voi että, ku sä oot aina niin malttamaton. Olisin sua vaimokseni pyytänyt ja halunnut tehdä sen romanttisesti, mut noh.. (asettui sängyn viereen polvelle) tuletko mun vaimoksi?" . En sitten saanut mun yltiöromanttista kosintaa, mutta tätä tarinaa on mukava kertoa, kun ei ole sellainen perus tavallinen kosinta. Niin, ja tarinan opetus on: Maltti on valttia ''


Erika: '' Vein yllätyksenä mun miehen synttärilahjaksi Prahaan ja hän yllätti mut siellä. Olimme hotellihuoneessa ja makoilin sängyssä ja alkoi kuulua Paige Richardsin cover Jason Derulon Marry me biisistä, ja samaan aikaan sain Whatsapp viestin jossa mies avautui siitä mitä merkitsen hänelle ja kuinka haluaa tulevaisuudessa perheen kanssani. Viestin luettuani mies tuli sängyn viereen ja polvistui ja kysyi tuletko vaimokseni. Elokuussa juhlitaan häitä ja yhteistä matkaa takana 8,5 vuotta jo''


Erika ja tuleva aviomies Prahassa. Kuvan ottanut Erikan ystävä @jonabi

Ida: '' En tiedä mistä aloittaisin. Itken taas jälleen onnesta! Miten tällaisen tarinan pystyy kertomaan kirjoittaen? Yritän saada postaukseen ammennettua sen onnen, ilon ja rakkauden tunteen joka minulla tai paremmin sanottuna meillä on. Aiemmin päivällä sain Terolta viestin että hän voisi tulla hakemaan minut töistä niin mentäisiin sitten yhdessä lenkille koiriemme kanssa. Hyppäsimme autoon ja sovimme että ajamme Herttoniemeen missä on kiva koirapuisto ja hyvät lenkkimaastot. Käymme siellä aika usein joten en osannut odottaa mitään normaalista poikkeavaa. Keli oli sateinen ja sumuinen, mutta samalla niin kaunis ja raikas. Ihmettelin ääneen kun Tero ajoi kiertoreittiä eikä suoraan puistoon. Sujuvasti hän kuitenkin sanoi että ajoi vahingossa väärästä liittymästä ulos. Olin edelleenkin ihan lenkille menossa, joten aloin vaihtamaan saapikkaitani lenkkikenkiin. Siinä kun yritin suoriutua kenkien vaihdosta huomasin kuinka autossa alkoi yhtäkkiä soida meidän biisi. Herkistyin ja näin että Tero oli ajamassa Herttoniemen rantaan, laiturin päätyyn missä olimme pysähtyneet ensimmäisillä treffeillämme. Tämä oli myös se paikka jossa silloin pelkäsin että Tero murhaa minut! Haha! Moni ystäväni oli silloin varoitellut sokkotreffeistä ja siitä että pitää pysyä aina ihmisten ilmoilla ja niin edelleen. Myönnän että minulla on myös aina ollut hyvin vilkas mielikuvitus. Ensimmäiset, salamannopeaan ihastumiseen johtaneet treffimme oli lokakuun synkkyydessä ja pimeydessä ja ajoimme silloin tuonne laiturin nokkaan. Silloinhan ne ystävieni varoitukset alkoivat kuulumaan ajatuksissani. Näin ei siis selkeästikään käynyt, päinvastoin. Aloitimme siitä hetkestä yhteisen elämämme. Nyt olimme taas samassa paikassa, heinäkuun sateessa. Tero nousi autosta ulos ja tuli avaamaan minulle oven. Menin ulos ja ymmärsin että nyt elämäni rakkaus aikoo kysyä minulta elämäni tärkeimmän kysymyksen. Tero puhui kauniisti meistä ja tulevaisuudestamme, en enää tarkalleen muista mitä koska olin jo aivan seitsemännessä taivaassa. Loppuviimein Tero polvistui, avasi sormusrasian ja kysyi tulisinko hänen vaimoksi. Onnenkyynelten seasta sain hihkaistua että kyllä, ehdottomasti. En voinut lopettaa itkemistä ja nauramista samaan aikaan! En ole koskaan ollut näin onnellinen! ''


Lotta: '' Sebastian kosi kahdesti. Ensimmäisen kerran ilman sormuksia 10/10/2018 ja toisen kerran sormusten kanssa 5-6/11/2018. Ensimmäisellä kerralla se tapahtui ilman sormusta sohvalla. Maattiin pitkään sohvalla päällekkäin ja höpötin Seballe jotain, en edes muista mitä. Siinä se katseli silmiin herkeämättä mutta ei kuulemma ollut oikein kuunnellut mun puhetta. Yhtäkkiä Seba keskeytti mut ja kysyi leveä hymy huulilla menisinkö hänen kanssaan naimisiin. Olihan se ihan uskomatonta ja mun piti varmistaa moneen kertaan oliko hän varmasti tosissaan ennen myöntävän vastauksen antamista. Kysyin vielä myöhemmin Sebastianilta kauan hän asiaa oli harkinnut ja S kertoi miettineensä asiaa siinä hetkessä noin viitisen minuuttia käyden päässään läpi kaikki mahdolliset skenaariot ja järkevyyskertoimet. Insinöörit, you know. Toinen kosinta tuli niin totaalisena yllätyksenä, että vieläkin on vähän vaikea ymmärtää miten Sebastian pääsi höynäyttämään mua niin onnistuneesti. Oli aivan tavallinen maanantai, olin ollut iltavuorossa ja Sebastian tuli hakemaan mua töistä. Pyysin, että jäätäisiin venyttelemään hetkeksi ja hetki vierähtikin vähän pidemmäksi (kuten mun treenailuissa usein käy). Kotiin lähdettiin lopulta 23:00 aikoihin eikä Seba kertaakaan hoputtanut kiirehtimään. Kuitenkin autossa lähellä kotia Sebastian muuttui yhtäkkiä aivan kalpeaksi ja sanoi, että vatsassa kiertää niin pahasti, että on pakko juosta kotiin heti, kun auto on parkissa. Pyysi kuitenkin kohteliaasti voisinko viedä hänen puolestaan roskapussit autosta ja tuoda loput tavarat mukanani kotiin. En osannut epäillä mitään, sillä vatsatauti jylläsi taas joka puolella siihen aikaan. Avasin oven ja eteiskäytävässä odotti palavista kynttilöistä ja ruusun terälehdistä loihdittu käytävä olohuoneeseen asti. Sillä samalla sekunnilla käsistä tippui kaikki tavarat laukkua, kännykkää ja avaimia myöden lattialle. Sebastian odotti olohuoneessa, jonne ei ollut näköyhteyttä eteisestä. Olin niin totaalishokissa, että ladoin pelkkiä kirosanoja ja huusin Sebastiania arviolta viisikymmentä kertaa ja sanoin etten uskalla liikkua. Lopulta kävelin kynttilöistä ja ruusun terälehdistä tehtyä käytävää pitkin olkkariin, jossa odotti vielä enemmän kynttilöitä ja ruusunterälehtiä, shampanjaa, mansikoita sekä Sebastian polvistuneena  sormusrasia kädessään. Miksi kaksi kosintaa, ja miksi juuri näin? Sebastian kertoi jälkikäteen, että tahtoi järjestää ikimuistoisen yllätyksen.''


Eveliina: ''Tulin kotiin töistä ja Olli oli keittiössä hauduttamassa itelleen teetä, flunssassa kun vähän oli. Uusi seinäkalenteri oli ruokapöydällä ja ensimmäinen ajatukseni oli "Et sitten tuotakaan voinut seinälle asti laittaa", mutta en puhunut mitään. Otin kalenterin ja laitoin sen omalle paikalleen seinälle. Avasin jo valmiiksi tammikuun aukeaman ja katselin hetken tulevaa kuukautta. Suoristin sivut ja tunsin jotain kalenterin välissä. Taisin sanoa vielä ääneen"Mitä täällä välissä on?" ja ajattelin samalla, että siellä on joku teipin pala, sivu rytyssä tai jotain muuta vastaavaa. Menin sivu kerrallaan kalenteria eteenpäin, kunnes tulin syyskuun kohdalle. Siellä oli 9.päivälle kohdalle teipattu hopean harmaa rinkula, joka näytti ihan sormukselta. Meni hetki, kun pienet ratakset päässäni raksuttivat, aloin hymyillä ja käännyin Ollin puoleen kysyen"Mikä tuo on?" ja samalla laskin kaikki selaamani kalenterin sivut alas nostaakseni käteni suuni eteen shokissa. Olli hymyili, tuli luokseni kalenterin viereen, selasi taas kertaalleen syyskuun aukeaman esille, otti sormuksen varovasti irti, otti vasemmasta kädestäni kiinni ja polvistui eteeni. Siinä vaiheessa en enää pysynyt henkseleissäni ja aloin itkeä ja nauraa samaan aikaan. Olli sai omalta naurultaan sanottua:  - "Tuletko...", kunnes sitten minä, tyhmä, vahingossa keskeytin sanomalla:  - "Apua älä mie alan itkemään" ja samalla itkin ja nauroin edelleen. Olli nauroi, nousi ylös ja vastasi:  - "Ei sitten", johon minä paniikissa:  - "Ei ei kun mene takaisin" ja olkapäistä ohjasin Ollin takaisin polvilteen. Yritin pitää itseni aisoissa tällä kertaa ja annoin Ollin puhua loppuun:  - "Rakas, haluaksie tämän sormuksen?", johon (tietenkin) vastasin:  - "Kyllä haluan" ja sitten Olli laittoi sormuksen vasempaan nimettömääni. Tämän jälkeen Olli nousi ylös ja halattiin oikein pitkään, ehkä suukotkin vaihdettiin. Sitten alettiinkin soittamaan lähimmille ystäville ja vanhemmille.''


Myös Idalla on aivan ihana kosintatarina! Idan häät on jo juhlittu, mutta inspiraatiota ja koskettavia tekstejä pääsee lukemaan Ida's daydream-blogista. Kosintatarinatkin on kirjoitettu sekä sulhasen, että morsiamen näkökulmasta.


Ida ja Idan nykyinen mies juuri kosinnan jälkeen! Tästä lisää Idan blogissa.


Kiitos hurjan paljon tarinoita jakaneille morsiammille ja ihania hääsuunnitteluhetkiä ja paljon onnea heille, kenen häitä on jo juhlittu!

© 2023 by Sarah Lane. Proudly created with Wix.com